Ezekiel 26
1 Yhdentenätoista vuotena, kuukauden ensimmäisenä päivänä, tuli minulletämä Herran sana:
2 "Ihmislapsi, koska Tyyro sanoi Jerusalemista: 'Kas niin!Murrettu onkansojen ovi, minuun päin se on kääntynyt, minä tulen täyteen - se onrauniona!'
3 sentähden, näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä käyn sinun kimppuusi,Tyyro, ja nostatan monet kansat sinua vastaan, niinkuin meri nostaaaaltonsa.
4 Ne hävittävät Tyyron muurit, repivät maahan sen tornit, ja minälakaisen siitä pois sen tomutkin ja panen sen paljaaksi kallioksi.
5 Siitä tulee verkkojen kuivauspaikka keskelle merta. Sillä minä olenpuhunut, sanoo Herra, Herra; ja se joutuu kansojen ryöstettäväksi.
6 Sen tytärkaupungit, jotka ovat mantereella, surmataan miekalla, ja hetulevat tietämään, että minä olen Herra.
7 Sillä näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä tuon Tyyron kimppuunNebukadressarin, Baabelin kuninkaan pohjoisesta, kuninkaitten kuninkaan,hevosten ja vaunujen ja ratsumiesten ja suuren väenpaljouden kanssa.
8 Sinun tytärkaupunkisi, jotka ovat mantereella, hän surmaa miekalla jaasettaa sinua vastaan saartovarusteet, luo sinua vastaan vallin, nostaasinua vastaan kilpikatoksen,
9 suuntaa sinun muureihisi murtajansa iskut ja kukistaa tornisirauta-aseillansa.
10 Hänen hevostensa paljous peittää sinut pölyyn. Ratsumiesten, pyöräinja vaunujen ryskeestä sinun muurisi vapisevat, kun hän hyökkää sisällesinun porteistasi, niinkuin valloitettuun kaupunkiin hyökätään.
11 Hevostensa kavioilla hän tallaa rikki sinun katusi kaikki, surmaamiekalla sinun kansasi, ja sinun mahtavat patsaasi kaatuvat maahan.
12 He riistävät sinun rikkautesi ja ryöstävät kauppatavarasi, repivätmuurisi maahan ja kukistavat kauniit talosi, ja kivesi, puusi, tomusi heheittävät meren syvyyteen.
13 Minä lakkautan laulujesi helinän, eikä kuulu enää kanneltesi soitto.
14 Minä panen sinut paljaaksi kallioksi, sinusta tulee verkkojenkuivauspaikka, eikä sinua enää rakenneta. Sillä minä, Herra, olenpuhunut, sanoo Herra, Herra.
15 Näin sanoo Herra, Herra Tyyrolle: Eivätkö sinun kukistumisesipauhusta, kun haavoitetut voihkivat, kun surman omat surmataan sinunkeskelläsi, saaret vapise?
16 Valtaistuimiltaan astuvat alas kaikki meren ruhtinaat.He heittävätpois viittansa ja riisuvat kirjaellut vaatteensa, he pukeutuvat kauhuunja istuvat maahan, värisevät joka hetki, tyrmistyneinä sinun tähtesi.
17 He virittävät sinusta itkuvirren ja sanovat sinulle: 'Kuinka oletsinä, joka olit asuttu, hävinnyt meriltä, sinä ylistetty kaupunki,väkevä merellä, sinä ja sinun asukkaasi, jotka levittivät kauhuansakaikkiin siellä asuvaisiin.
18 Nyt värisevät saaret sinun kukistumisesi päivänä, merensaaretkauhistuvat sinun loppuasi.'
19 Sillä näin sanoo Herra, Herra: Kun minä teen sinusta autionkaupungin, niinkuin asumattomat kaupungit ovat, kun minä annan syvyydenkäydä sinun ylitsesi ja paljot vedet peittävät sinut,
20 silloin minä syöksen sinut alas hautaanvaipuneitten pariin,ikiaikojen kansan tykö, ja annan sinulle asunnon maan syvyyksissä,niinkuin siellä ovat ikiaikojen rauniot, hautaanvaipuneitten parissa,ettei sinussa asuttaisi; mutta ihanuuden minä annan elävien maahan.
21 Sinut minä panen kauhuksi, sinua ei sitten enää ole; ja jos sinuaetsitään, ei sinua enää löydy, hamaan ikiaikoihin asti, sanoo Herra,Herra."